Yleinen käsitys on, että huono sisäilma on yhtä kuin kosteuden aiheuttama homevaurio, mutta sisäilman laatuun vaikuttaa moni muukin tekijä kuin vain ilmassa leijuvat mikrobit. Sisäilman epäpuhtaudet voivat aiheuttaa terveyshaittoja, mutta useimmiten haitat liittyvät viihtyvyyteen. Jos sisäilman laatu aiheuttaa epäilystä, asian selvittäminen kannattaa. Aina se ei kuitenkaan ole helppoa.

Aiemmin sisäilmaa tutkittiin ottamalla ilmanäytteitä, mutta sitä ei enää suositella, koska niihin liittyy paljon epävarmuutta. 

– Nykyään tutkimukset kohdennetaan aina ensisijaisesti rakenteisiin. Jos on epäilyksiä sisäilman laadusta, niin kokenut ja asiansa osaava asiantuntija tietää jo rakennuksesta sanoa, missä on mahdollisia riskipaikkoja ja mitä sieltä pitäisi mitata, kertoo Sisäilmayhdistys ry:n toiminnanjohtaja Mervi Ahola.

– Jos epäillään mikrobivaurioita, niin piirustuksia katsomalla asiantuntija osaa kertoa, missä mahdolliset vauriokohdat voisivat olla. Niihin kohtiin tehdään sitten rakenneavauksia ja katsotaan, onko siellä kosteutta. Samalla voidaan ottaa materiaalinäytteitä, jotka sitten laboratoriossa viljellään ja katsotaan, minkälaista lajistoa sieltä löytyy. Yleensä joudutaan tekemään useampia avauksia. 

– Tietyt mikrobilajit ovat kosteusvaurioindikaattoreita. Ne ovat lajeja, jotka eivät ole tavanomaisia rakenteissa. Niille on myös määritetty viitearvot eli tiedetään, paljonko on paljon. 

– Se ei vielä riitä osoittamaan sisäilmaa kehnoksi. Jos rakenteista löytyy joku vaurio, tulee kyseisistä rakenteista olla ilmayhteys sisäilmaan, toisin sanoen mikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet voivat kulkeutua sisälle. Toteamiseen voidaan käyttää esimerkiksi merkkisavuja ja merkkiainekokeita sekä paine-eromittauksia.

Ei siis ole olemassa mitään yleiskäyttöistä mittaria, jolla ihminen itse voisi tutkia sisäilman laatua. Asiaa tutkimaan tarvitaan ammattilainen eikä hommasta selvitä ihan pikkurahalla. 

Joissakin tapauksissa rakenteita rikkomattomana menetelmänä voidaan käyttää homekoiraa merkkaamaan paikat. Se on edullisempi tapa tarkistaa, pitääkö ryhtyä perusteellisempiin tutkimuksiin. 

Hyvin koulutettu koira, jonka ohjaaja on myös perillä rakenteellisista asioista, voi osoittaa, missä mahdollinen vaurio on. Se ei välttämättä ole juuri se tismalleen oikea paikka vaan se paikka, josta haju tulee koiran nenään. 

Koirakaan ei löydä ihan kaikkea. Yleensä sille opetetaan tietty patteristo mikrobeja ja koira haistaa ja merkkaa juuri ne, mitkä sille on opetettu. Jos koira ei reagoi mihinkään talossa, on todennäköistä, että ainakaan mikrobit eivät aiheuta sisäilmaan ongelmia. 

Meillä esiintyy radonia enemmän kuin muissa Euroopan maissa

Suomessa sisäilma on keskimäärin puhtaampaa verrattuna muihin eurooppalaisiin maihin. Yksi ilmaa pilaava – ja vieläpä vaarallinen sellainen – on kuitenkin radonkaasu. Sisäilman radon on toiseksi yleisin keuhkosyövän aiheuttaja tupakoinnin jälkeen. Radonin mitatut pitoisuudet ovat meillä eurooppalaisittain korkeita.

Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joka tulee maaperästä ja jota havaitaan käytännössä kaikkialla Suomessa. Erityisen paljon sitä esiintyy Etelä-Suomen harjualueilla.

Radonia ei voi mitenkään aistia, joten mittaaminen on ainoa tapa selvittää sen olemassaolo asunnossa ja pitoisuus. Säteilyturvakeskukselta tai yksityisiltä toimijoilta voi tilata mittauspurkin, jota pidetään asuintiloissa kolme kuukautta. Sen jälkeen purkki lähetetään takaisin tutkittavaksi ja tulos tulee aikanaan. 

Mittaus kannattaa tehdä kylmänä kautena eli syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Purkki tulee sijoittaa noin metrin korkeudelle lämpimään asuinhuoneeseen. Jos rakennuksessa on useampia kerroksia, viedään yksi purkki alimpaan kerokseen. Suositeltu määrä on kaksi purkkia asuntoa kohti. Pienissä asunnoissa yksikin riittää. Mittauspurkki tutkimuksineen maksaa noin 70 euroa. Päälle tulevat vielä postituskulut. 

Suositus on, että radonmittaus uusitaan kymmenen vuoden välein, varsinkin jos ensimmäisessä mittauksessa löytyy raja-arvot ylittäviä pitoisuuksia ja radonin poistamiseksi tehdään erilaisia toimenpiteitä. Lisätietoja radonista ja sen torjunnasta löytyy runsaasti Säteilyturvakeskuksen sivuilta stuk.fi. 

Ilmaa pilaavat muutkin kuin vain mikrobit

Mikrobit ja radon eivät ole ainoita sisäilman pilaajia. Myös ulkoilmasta ja rakennusmateriaaleista voi irrota huoneilmaan pienhiukkasia ja kemiallisia epäpuhtauksia. Koska sitten on syytä epäillä, että sisäilmassa ei ole kaikki kunnossa?

– Sepä ei olekaan ihan yksinkertaista. Oireilu on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttavat tosi monet asiat. Oireilun perusteella ei vielä voida sanoa, että jossain on sisäilmaongelma eikä sitäkään, onko mahdollinen ongelma kotona, työpaikalla vai lapsen oireillessa koulussa.

Usein asian selvittämistä vaikeuttaa sekin, että oireet saattavat alkaa vasta jonkin aikaa tilassa oleskelun jälkeen eivätkä välttämättä lopu heti sieltä poistuttaessa. Outo hajukaan ei välttämättä kerro mahdollisen ongelman vakavuudesta, mutta hajun lähde olisi syytä selvittää. 

Jos epäilee kodissaan sisäilmaongelmaa, voi alkajaisiksi tarkistaa, näkyykö jossain selviä vaurioita, kuten halkeilua, kosteusvaurion jälkiä tai muuta vastaavaa. Kaappiin upotetut putket kannattaa tarkistaa myös. 

Sitten on hyvä arvioida rakennuksen kunto ylipäänsä. Erityisesti 70-80-luvulla on rakennettu asuntokantaa, joissa on riskirakenteita. Riskirakenne ei tarkoita automaattisesti vaurioita, vaan sitä, että rakenne voi olla ennemmin tai myöhemmin vaarassa vaurioitua. Taloa tarkkailemalla ja huolellisesti hoitamalla useimmiten vältytään ongelmilta, vaikka torppa ikänsä puolesta olisikin tavallista suuremmassa vaarassa. Lisätietoja eri aikakausina rakennettujen kiinteistöjen vaaranpaikoista löytyy sivustolta www.hometalkoot.fi.

Tarkista säännöllisesti, että ilmanvaihto toimii kunnolla

Ilmanvaihdon toimivuus on olennaista hyvän sisäilman kannalta. Väärin rakennettu tai säädetty ilmanvaihto sekä syystä tai toisesta tukitut tai tukkeutuneet ilmanvaihdon venttiilit voivat aiheuttaa sen, että korvausilma taloon tulee rakenteiden läpi ja silloin rakenteiden kautta asuintiloihin voi päästä epäpuhtauksia.

Asunnon jokaisessa huoneessa täytyy olla jonkinlainen venttiili joko tulo- tai poistoilmalle. Yleensä oleskelutiloissa eli olohuoneessa ja makuuhuoneissa on tuloilmaventtiili tai korvausilmaventtiili ulkoseinässä ja kylpyhuoneessa, keittiössä ja vessoissa poistoventtiilit. Niiden toimintaa on hyvä tarkkailla säännöllisesti. 

Onneksi se on aika lailla yksinkertaista. Tuloilmaventtiilistä tulevan ilman tuntee pitämällä kättä venttiilin edessä. Vastaavasti poistoilmaventtiilissä on imua, jos sen eteen laittaa vaikka talouspaperiarkin ja se pysyy paikallaan. 

Ilmanvaihtoventtiilit on hyvä imuroida ja nihkeäpyyhkiä pari kertaa vuodessa. Vastaavasti ilmanvaihdon suodattimet, tulisi vaihtaa tai puhdistaa kaksi kertaa vuodessa. Liesituulettimen rasvasuodatin kannattaa pestä noin neljä kertaa vuodessa. 

Hyvä, paha sisäilma

Sisäilmastolla tarkoitetaan niitä rakennuksen ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen terveyteen ja viihtyvyyteen.

Lämpö- ja kosteusolosuhteet, kuten ilman- ja pintojen lämpötila, ilman suhteellinen kosteus ja ilman liikenopeus vaikuttavat kehon lämmönluovutukseen ja siten aineenvaihdunnan tasapainoon.

Tupakoinnista, rakennusmateriaaleista, prosesseista (esim. kopiointi) ja ulkoilmasta peräisin olevat kaasumaiset ja hiukkasmaiset epäpuhtaudet kulkeutuvat hengitysilman mukana hengitysteihin ja keuhkoihin, joissa ne voivat aiheuttaa oireita tai muuta haittaa terveydelle.

Allergeenit ovat ilmassa olevia eloperäisiä hiukkasia (esim. siite- ja eläinpölyt, sieni-itiöt), jotka voivat aikaansaada allergisia reaktioita iholla, limakalvoissa tai hengitysteissä.

Maaperästä peräisin oleva radonkaasu voi aiheuttaa muutoksia soluissa ja lisätä syöpäriskiä.

Valaistuksen voimakkuus ja kontrasti sekä häikäisevyys vaikuttavat näkökykyyn. Huonoissa valaistusolosuhteissa silmät rasittuvat ja keskittymiskyky heikkenee.

Melu voi vaurioittaa kuuloelimiä ja haitata keskittymistä.

Säännöllinen rakennuksen kunnosta huolehtiminen on parasta vaurioiden ja haittojen ennaltaehkäisyä. Se on osa hyvää kiinteistönhoitoa, joka lisää rakennuksen elinikää ja ylläpitää sen arvoa.

Vaurioiden ja puutteiden korjaaminen on aina järkevintä ja edullisinta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kun syyt selvitetään ja vauriot korjataan, altistuminen haittatekijöille yleensä loppuu ja terveystilanne paranee. Työstä poissaolot vähenevät.

Toimi heti, kun havaitset tai epäilet, että asunnossasi tai työpaikallasi on huono sisäilman laatu tai rakennuksessa ja sen laitteissa on vikoja tai puutteita.

Lähde: sisailmayhdistys.fi

Teksti: Elina Salmi
Kuva: Dreamstime